Näyttely: Love & Death
Aamulla suunnattiin mediaryhmän kanssa kohti Studio Wäkewää, Kirsimaria Törönen-Ripatin pyhää olinpaikkaa. Tila oli täynnä valokuvia ja silmääni pisti välittömästi seinällä koreileva suuri akryylimaalaus. Sen kahlitsevat värit kuljettivat katsetta aina vaaleanpunaisesta leidistä aina takana seisovaan kaupunkiin. Suurimman ihailuni kohteeksi päätyi kuitenkin todella taitavasti toteutettu ja otettu valokuva päivänkakkarasta. Myös ns. rakkauden kuutiot ja hämmennystä herättävä valokuva naisesta, joka katsoo peiliin saivat mielenkiintoni heräämään.
(Kaikkien kuvien nimet ovat itse itseni keksimiä johtuen siitä, että en niiden oikeita nimiä tiedä.)
Teos: Päivänkakkara
Taiteilija: Sami Funke
Kuvassa on hämyisen tarkka tunnelma. Teoksen suuri ja puoleensavetävä päivänkakkara erottuu tummaa taustaa vasten hyvin tahdikkaasti.
Kun pysähdyn miettimään ja ajattelemaan kuvaa oloni on ihasteleva ja katseeni pysähtyy teokseen. Napattuaan mielenkiintoni se saa aikani ja tarkastelen kuvaa tarkasti käyden läpi jokaisen yksityiskohdan. Se on pehmeä, mutta silti hyvin pysäyttävä.
Teos: Rakkauden kuutiot
Taiteilija: Brenda Bircher-Jiménez
Edessäni on päällekkäin pinottuja kuutioita, joista saa kukin rakentaa oman rakkaustarinansa. Kuutioissa on eläimen sydämiä, jotka ovat milloin minkäkin runnomisen kohteeksi joutuneet sekä muita hyvistä kuvakulmista kuvattuja esineitä.
Tunnelma kuutioissa on vangitseva. Se herättää katsojassaan halua käännellä ja väännellä niitä ja tarkastelemaan jokaisen yksityiskohdan. Katsellessani kuutioissa olevia eläimen sydämiä inhon väreet läpäiset minut. Kuitenkin kääntäessäni katseeni muihin valokuvattuihin esineisiin ihailen niiden tarkkuutta samalla, kun ajattelen kaikkea sitä kekseliäisyyttä, joka taiteilijalla on hallussaan.
Kaiken kaikkiaan kuutioiden idea on minusta aivan loistava: nerokas ja sytyttävä.
Teos: Peiliin katsova nainen
Taiteilija: Juhana Moisander
Valokuvassa nainen katselee itseään peilistä, josta heijastuu kuva myös pääkallon ja mustan kaavun omaavasta ns. “tunkeilijasta”. Teoksessa olevan naisen valkoinen vaate luo tasapainoa muutoin hyvin tummalle ja kenties jopa synkälle kuvalle.
Kuva herättää itselleni hyvin tyhjän ja hämmentävän mielentilan herätellen samalla paljon kysymyksiä: Eikö nainen näe takanaan olevaa “tunkeilijaa”? Miten on saatu luotua tila, jossa on saatu herätettyä valolla täydellisin rajauksin vain ne asiat, jotka halutaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti